Aivopesula; Hiipivä hulluus

Kofeinismi tunnetaan ilmiönä hyvin huonosti. Sen aiheuttamista oireista ei tiedetä paljoakaan, eikä myöskään etiologiasta. Tutkimusta on estänyt lähinnä kahvin asema globaalissa taloudessa ja kulttuurissa. Jos kahvi, tai kofeiini, löydettäisiin tänään, se joutuisi, tunnettujen ominaisuuksiensa perusteella, samaan kategoriaan kuin heroiini ja kokaiini.

Olen selvittänyt, analysoimalla omia oireitani myrkytyksen ja vieroituksen aikana, sen mekanismin, jolla kofeiini aiheuttaa erilaisia oireita. Olin muodostanut, yli 20 vuoden kokemuksella, melko hyvän kokonaiskuvan siitä, mitkä oireet esiintyivät missäkin tilanteessa, tai yhdessä tiettyjen oireiden kanssa jne. Olin myös vähentänyt pari kertaa kulutusta rajusti, joten olin kokenut vieroituksenkin ennestään. Kaikki tämä yhdistettynä 35 vuoden mielenkiintoon aivotutkimusta kohtaan, ja noin 8 kuukauden etsiväntyöhön Internetin lääketieteellisissä tietokannoissa, paljasti miten kofeiini aiheuttaa paniikkihäiriön, ms-oireyhtymän, masennuksen, ja monia muita oireyhtymiä, joita ei voi erottaa pelkkien oireiden perusteella sisäsyntyisistä patologioista. Kaikki tärkeä tutkimustieto oli valmiiksi olemassa, minun työkseni jäi vain yhdistellä asiat oikeassa järjestyksessä.

Etiologia

Kofeiini kohottaa stressihormonitasoja kellon ympäri. Tämä on yleistä tietoa lääketieteessä.
Kroonisesti koholla oleva adrenaliini kiihdyttää lepotilaisten luustolihasten solujen natriumvaihtopumppuja siten, että natriumia kertyy soluihin kaiken aikaa. Tästä on useita tutkimuksia.

Soluun kertyvä ylimääräinen natrium sitoo solunulkoista nestettä tasatakseen sisäisen ja ulkoisen natriumliuoksen väkevyyseron, jonka johdosta solu paisuu, kunnes soluseinämä repeää. Solusta pääsee verenkiertoon myoglobiinia, ja sen hajoamistuotteena porfyriineja, jotka aiheuttavat oireilun. Tämä pitäisi käsittää normaalilla maalaisjärjelläkin, ja juuri tämä on se ratkaiseva kohta, joka pitäisi tutkia.

Porfyriinit heikentävät munuaisten toimintakykyä ja aiheuttavat pysyviä vaurioita, jotka voivat johtaa jopa vaihtomunuaisen tai dialyysin tarpeeseen. Tämä tieto löytyy porfyriatutkimuksista.

Kohonneet stressihormonitasot saavat munuaiset ohjaamaan virtsahapot takaisin verenkiertoon virtsateiden sijasta. Krooninen metabolinen asidoosi aiheuttaa verenpaine- ja sydänoireita sekä psyyken oireita, ja kudoksiin kertyvät neutraloimattomat virtsahapot kroonista kipua.

Testaus

Paniikkihäiriössä ja ms-oireyhtymässä on eräs oire, jota voi käyttää indikaattorina. Porfyriinit aiheuttavat hengityslihasten kiristymistä, joka tuntuu hengenahdistuksena. Oiretta esiintyy muissakin tiloissa, kuten kroonisen uupumuksen ja fibromyalgian yhteydessä. Myös toksista dementiaa (aivosumu) ja monia muita samoja oireita esiintyy kaikissa näissä oireyhtymissä. Ne ovat todennäköisimmin kaikki saman mekanismin aiheuttamia tiloja, joiden oirekuvan muodostumiseen vaikuttavat yksilölliset erot. Omalla kohdallani kofeinismin eri kehitysvaiheista olisi saanut erilaisia diagnooseja lievästä kroonisesta uupumuksesta, fibromyalgian kautta, aina etenevään multippeliskleroosiin asti.

Jos tutkitaan ensin veren porfyriinitaso ja keuhkojen tuuletuskyky spirometrialla, että saadaan vertailuarvot, ja käytetään sitten veren suodatusta kunnes hengitysoireet poistuvat, saadaan selville se yksilöllinen porfyriinien taso, joka ei aiheuta oireita. Suodatus lopetetaan, ja odotetaan kunnes hengitysoireet palaavat, jolloin mitataan porfyriinitaso uudestaan. Tämä testi osoittaa mielestäni riittävän varmasti aiheuttavan suhteen, koska porfyriinien tiedetään ennestään aiheuttavan tuota oiretta. (Jos ollaan oikein tarkkoja, pitäisi potilaaseen ruiskuttaa takaisin verestä eristettyjä porfyriineja, ja todeta niiden vaikutus oireisiin. Tällä varmistettaisiin, ettei aiheuttaja ole jokin muu, suodatuksen yhteydessä poistunut toksiini. Tässä suhteessa suostuisin itsekin koekaniiniksi, mutta minulla ei ole enää mitään oireita tutkittaviksi.) Lihassolujen tutkimiseen riittää biopsia, solunulkoisen ja -sisäisen nesteen natriumväkevyyden eron aiheuttama solun tilavuuden kasvun johdosta tapahtuva hajoaminen tunnetaan jo hemolyysin yhteydessä.

Kofeiinin välitön vaikutus rentouttaa tiettyjä lihasryhmiä, siksi ehkä hengitysvaikeudet lisääntyvät kofeiinin käytön lopettamisen jälkeen. Seuraamalla päivittäin kofeiinin ja porfyriinien tasoja veressä, saadaan varmistus siitä, aiheutuuko porfyriinien aiheuttamien oireiden paheneminen siitä, että kofeiinin oireita peittävä vaikutus lakkaa kofeiinin poistuessa verestä, vai siitä, että lopettamisen jälkeen vereen pääsee jostain syystä enemmän porfyriinejä. Itse arvelisin molempien vaikuttavan, koska kofeiinin poistuessa, vilkastuu ääreisverenkierto, liiallisen adrenaliinin aiheuttaman ääreisverisuoniston supistumisen hellittäessä, jolloin porfyriineja huuhtoutuu enemmän verenkiertoon.

Tämän jälkeen voidaan aloittaa rikkikelaatio, ja todeta noin kolmen vuorokauden kuluttua selvä nousu porfyriinitasoissa. Voimakkain nousu tällaisissa, DMSA:lla suoritetuissa kelaatiokokeissa, on havaittu koproporfyriinien kohdalla, joka on jäänyt tutkimatta, koska tutkimuksissa etsittiin raskasmetallien mahdollista osuutta ms-oireisiin. Tutkimukset ovat myös olleet liian lyhytkestoisia, kehon puhdistuminen porfyriineista voi kestää vuosia ilman kelaatiota, ja kelaatiohoidollakin merkittävää puhdistumista oireiden kannalta, tapahtuu vasta kuukausien kuluttua. Jos kelaatio on liian nopea, voi porfyriinien taso kasvaa hengenvaaralliseksi ilman veren suodatusta.

Verinäytteitä otettaessa on huomioitava, että porfyriinien taso nousee liikunnan ja lämmön vaikutuksesta pintaverenkierron vilkastuessa, koska porfyriinit varastoituvat kehossa ihonalaisiin kudoksiin.

Kukaan ei ole tutkinut tätä vielä, vaikka kaikkia osa-alueita on tutkittu erikseen. Jopa veren suodatuksen teho ms-oireisiin tunnetaan, samoin rikkikelaation teho pitkäaikaishoitona. Näiden tutkimusten tuloksia ei ole vain ymmärretty, koska niissä ei ole tiedetty, mitä etsiä. Kelaatiohoitojen yhteydessä esiintynyttä koproporfyriinitason nousun on pelätty merkitsevän hemin synteesin häiriötä, eikä ole osattu ajatella, että solutuhokin kohottaa porfyriinien tasoa myoglobiinin hajotessa.

Miksi solutuhoa sitten aiheutuu vain vähemmistölle käyttäjistä? Todennäköisin kohta kofeinismin mekanismissa tällaiselle jakajalle on aineen vaikutus stressihormonitasoon. Hyvin pienelle vähemmistölle, jopa kupillinen kahvia voi aiheuttaa hyvin voimakasta keskushermoston kiihtyneisyyttä, joka voi vaatia jopa sairaalahoitoa. Jonkun taas tiedetään selvinneen hengissä yli kaksinkertaisesta keskimääräisestä tappavasta annoksesta. Toisena, sisäsyntyisenä aiheuttavana tekijänä ovat kofeiiniaineenvaihdunnan yksilölliset erot, jotka määräävät vapaan kofeiinin pitoisuuden veressä.

Kaiken kaikkiaan, tämä asia on melko yksinkertaista tutkia siten, että tuloksia saadaan hyvin nopeasti. Kun ottaa huomioon, että kofeinismi saattaa aiheuttaa oireita tällä mekanismilla jopa puolelle miljoonalle suomalaiselle, löytyy tutkimukselle myös hyvin painava peruste.

“Long-term overuse of caffeine can elicit a number of psychiatric disturbances in adults. Two such disorders recognized by the American Psychiatric Association (APA) are caffeine-induced sleep disorder and caffeineinduced anxiety disorder. In some individuals, large (ingestion of 500 mg caffeine or more) amounts of caffeine can induce anxiety severe enough to necessitate clinical attention. This caffeine-induced anxiety disorder can take many forms, from generalised anxiety, to panic attacks, obsessive-compulsive symptoms, or even phobic symptoms. Because this condition can mimic organic mental disorders, such as panic disorder, generalised anxiety disorder, bipolar disorder, or even schizophrenia, a number of medical professionals believe caffeine-intoxicated people are routinely misdiagnosed and unnecessarily medicated when the treatment for caffeine-induced psychosis would simply be to withhold further caffeine. A study in the British Journal of Addiction concluded that caffeinism, although infrequently diagnosed, may afflict as many as one person in ten of the general population (Nehlig et al. 1992).”

Evira: Risk assessment of caffeine among children and adolescents in the Nordic countries