Kusihapot ja sikaviulu
Hel 2. 2010 - qmies
Että selviäisi, miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, minun on toimitettava hieman pitempään, ja selvitettävä ensin, mikä on sikaviulu.
Vuonna -80, kun olin jo aloittanut itseni myrkyttämisen teellä, minulla oli alivuokralaisena Timppa. Hän hankki Telecasterin, slideputken ja tilavan koirankopin kokoisen höyryradion, ja alkoi opetella soittamaan bluesia. Radiossa oli on/off-tyyppinen äänenvoimakkuuden säädin.
Kun kuulin tuon yhdistelmän tuottaman kakofonian ensimmäisen kerran, ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli, että Timppa panee sikaa ilman liukkaria, mutta kun mökä jatkui yli kaksi minuuttia, käsitin, että kaveri oli hankkinut itselleen musiikkiharrastuksen, mikä taas oli huonompi vaihtoehto minun kannaltani, koska sikaviulua hän jaksoi huudattaa tuntikausia.
Ryhdyin soittamaan slideä pari vuotta sitten. Ensimmäiset 8 kuukautta soitin päivittäin 5-15 minuuttia, todetakseni, että siitä ei tule yhtään mitään. Sen jälkeen alkoi tulla kausittain sellaisia päiviä, että saatoin soittaa jopa tunnin, ja tuntui, kuin oppisin. Vasta kun olen, vihdoin ja viimein, löytänyt kusihappojen merkityksen psyykelle, olen saanut säädettyä veren happamuuden sellaiselle tasolle, että psykomotoriset yhteydet alkavat toimia soittamisen suhteen.
Olen ollut pirun turhautunut tilanteeseen viime aikoina. Mitä tahansa olen yrittänyt, vastassa on vaikenemisen muuri, eikä kukaan auta. Ihmisten välinpitämättömyys tuntuu loukkaavalta, koska tiedän millaisessa kärsimyksessä happojen masentamat ihmiset elävät, miltä tuntuu ajautuminen itsemurhan partaalle ja miten upealta oireiden helpottaminen muutamassa vuorokaudessa. Nämä ajatukset rassasivat mieltäni, kun ajoin kaupungista kotiin.
Joidenkin tuntien kuluttua pääsin purkamaan sen psyykkisen stressin, kun otin kitaran syliin ja soittelin hitaalla tempolla laiskaan swingin tyyliin “If we never meet again this side of heaven”. Jonkun aikaa soitettuani, rauhoituin täydellisesti ja soitin biisin läpi silmät kiinni, kyynelten valuessa, eläytyen niin täydellisesti, että endorfiinipläjäys oli parempaa kuin seksi. En ole varmaan ikinä soittanut yhtä hyvin. Kusihappotrippi sotkee psykomotoriikan niin, että soitto kuulostaa lähinnä sikaviululta. Minulla on tänään muutenkin ollut hyvä päivä, happoja ei ole ilmaantunut kuin pieni tujaus aamulla, ja sen selvitin äkkiä ensiavulla.
Olen kasvanut ainoana lapsena, ja Timppa on ollut minulle tutustumisestamme 1973 lähtien, kuin sellainen pikkuveli, joita pidettiin maaseudulla ennen vanhaan perunakellarissa. Hänen kauttaan kiinnostuin bluesista, ja hän on aina henkisesti läsnä kun soitan. Nyt Timpalla on syöpä, ja olen yrittänyt takoa järkeä hänen paksuun kalloonsa.
Latautuu ...
“happoja ei ole ilmaantunut kuin pieni tujaus aamulla, ja sen selvitin äkkiä ensiavulla.”
Mikä on sun ensiapu? Emäksinen ruoka vai jotain muutakin?
Stydi annos emäksisöivää tavaraa, kuten ruokasoodaa, kalkki/magnesiumtabletteja, L-glutamiinia, merisuolaa, ja päälle sitruunavettä sopivaan tahtiin runsaasti. Kun happoja vapautuu, sen tuntee hyvin selvästi olossa, oireet saattavat humahtaa päälle aika rajusti. Silloin on hyvä tietää, mistä päin kehoa tavaraa irtoaa. Minulla sitä irtoaa oikeasta kaviosta ja happojen irtoillessa, käveleminen pumppaa ne verenkiertoon niin, että sen takuulla huomaa, joten parasta rauhoittaa tilanne siltä osin lepäämällä, mikä voi olla vaikeaa, sillä happojen aiheuttamiin psyyken oireisiin kuuluu levottomuus.
Minulla tulee usein oireiden aikana tinnitusta ja pientä suonenvetoa käsiin, merkiksi siitä, että pitää tankata mineraaleja. Oireet aaltoilevat sen mukaan, miten tavaraa irtoaa kudoksista, ja miten emäksisöinti hoidetaan. Stressi pahentaa oireita, tuntuu, että asidoosin aikana stressihormonien jarrut eivät toimi. Kun hapot aiheuttavat sekavuutta ja ahdistusta, ja myös kohottavat stressihormonien tasoja, voi psyykkisen stressitekijän läsnäollessa syntyä itseään ruokkiva kierre, joka voi aiheuttaa jonkin aivo- tai sydäntapahtuman hypertension takia. Kaliumin puute aiheuttaa voimakkaitakin sydänoireita tässä yhteydessä.
Hypertensiokohtaus voi vaihtua muutamissa sekunneissa pohjattomaksi uupumukseksi, ja äärimmäiseksi unisuudeksi. Siinä vaiheessa ollaan menossa koomaa kohti. Tilanteen muuttuminen noin äkillisesti, voi johtua ainoastaan siitä, että stressihormonit estävät asidoosin oireita, ja jostain syystä stressihormonien eritys laskee äkillisesti ja voimakkaasti, jolloin asidoosin lamauttava vaikutus vahvistuu.
Olen hankkinut Pascoen pH-balance paketin, jossa noita aineita on sopivassa suhteessa, ja ajattelin tehdä siitä hätäpakkauksen, jossa on valmiina sopiva tujaus, jos sattuu yllätys, vaikkapa kävelyllä ollessa. Merisuolapurkki minulla on ollut taskussa jo pitkään, ja ilman juomavettä en lähde edes vessaan. Tämä voi ehkä tuntua yliammutulta, ainakin siihen saakka, kunnes koet itse tilanteen. Siitä on leikki kaukana.